Curious Pedals- pyöräillen Amerikan halki

100 päivää, 10 000 kilometriä – ja matka on vasta alussa

Yli 100 päivää ja 10 000 kilometriä pyöräillen Pohjois-Amerikan halki, mutta suomalaisduo Valtteri ja Alvari ovat vasta matkansa alussa kohti Etelä-Amerikkaa. Matka, joka sai alkunsa halusta tutkia Amerikat, on muuttunut seikkailuksi, joka koettelee niin kehoa kuin varusteitakin – ja paljastaa luonnon monimuotoisuuden ja voiman tavalla, jota ei voisi kuvitella ennen matkaa.

Alaskasta aavikoille - kohtaamisia luonnon kanssa

Matka alkoi Alaskan ja Yukonin loputtomista metsämaisemista, missä "maisemat muuttuvat viikossa vain vähän", ja nyt kaksikon päänahkoja polttaa Meksikon paahtava aavikoaurinko. Matkan varrella duo on kohdannut unohtumattomia haasteita: leiriin hyökänneet ketut, hajonneita pyöriä syrjäisillä Coloradon vuoristo-osuuksilla, ja turvallisen leiripaikkan löytämisen tuoma lohtu Chihuahua’n Copper Canyonin kartellien hallitsemilla. 

Kaikkein pelottavimmat kohtaamiset ovat olleet karhujen kanssa. Eräänä yönä Del Nortessa, New Mexicossa, taivasalla kaupungin puistossa nukkuessa duo heräsi kuullessaan rapinaa vieressä maksavien pyöriensä luota. Otsalamppujen valo paljasti suuren mustakarhun, joka oli repinyt Valtterin pyörälaukun auki ja ahmi sieltä aamiaista. Suomalaiset kirosanat saivat karhun lopulta lähtemään, mutta ei ennen kuin osa eväistä oli syöty. “Sinä aamuna ei kahvia tarvinnut juoda. Aamiainen kuitenkin piti käydä ostamassa uudelleen kaupasta, kun karhu oli ehtinyt päästä leipään ja juustoon käsiksi ennen kuin heräsimme,” muistelee Valtteri. 

Maailma uutisten takana

Kaikista koettelemuksista huolimatta matkan tärkein oppi tähän asti on ollut ero sen välillä, mitä maailma kertoo ja mitä sitä todella kokee. “Luemme paljon uutisia maailmasta, jotka maalaavat tietyn kuvan,” Valtteri pohtii. “Pyöräilimme läpi alueiden, joita monet kuvaisivat haastaviksi, jopa vaarillisiksi, mutta tapasimme vain lukemattomia anteliaita ja hyväntahtoisia ihmisiä. Heidän poliittiset mielipiteensä voivat poiketa omistamme, mutta mielipiteiden alla on aina tämä perustavanlaatuinen inhimillisyys.” 

Äärirajoilla – mutta oikeilla varusteilla

Päivittäinen rutiini on yksinkertainen, mutta toimiva. Yöt vietetään enimmäkseen teltassa, joet ja järvet toimivat suihkuna, ja kuivemmilla alueilla yksi vesipullo toimii pienois-suihkuna. Ruoka koostuu kaurapuurosta aamuisin ja vaihtelevasti pastasta, couscousista ja perunamuusista muina aterioina. Lämpötilat vaihtelevat yli 35 asteesta Meksikossa lumen peittämiin Coloradon vuorensoliin, missä merinovillavaatteet ovat osoittautuneet korvaamattomiksi. Bokserit pitävät ihon rakkovapaana, sukat pysyvät raikkaina päivästä toiseen ilman pesua, ja kevyet, pakattavat varusteet toimivat yhtä hyvin arktisessa kylmyydessä kuin paahtavassa auringossa. Jotkut päivät ovat olleet intensiivisiä, koetellen kestävyyttä rajusti.

“Hyvät varusteet mahdollistavat omien rajojen testaamisen,” sanoo Valtteri. 

Hetkiä, joita ei unohda

Matkan varrella on koettu puhtaita ihmetyksen hetkiä: nukkuminen Linnunradan alla, uiminen jäätiköiden joissa, Yukonissa asuvien kalastajien seuraaminen lohen pyynnissä, nuotioiden äärellä lepääminen, Wyomingin aution Great Basinin maisemat, Kanadan henkeäsalpaavat vesiputoukset ja New Mexicon kuivuus. Yukonin joesta duo löysi jopa kultaa. “Maassa maan tavalla,” he nauraen muistelevat, ja säilyttivät pienen hippusen muistoksi maan piilotetuista aarteista.

Matka jatkuu etelään

Great Divide Mountain Bike Route – niin usein romantisoitu keskusteluissa – osoittautui nimensä mukaiseksi haasteeksi, ja vaikeat polut Kanadassa koettelivat gravel pyöriä odottamattomilla tavoilla. Mutta juuri nämä intensiiviset päivät muodostuvat unohtumattomiksi.

Visa-aikataulu toi lisäpaineita: Alaskasta Meksikoon duolla oli vain 90 päivää 8 100 kilometrin matkaan. Aikamääre osoittautuikin kiinnostavaksi haasteeksi ja duo löysi nopeasti rutiinin, jossa vaikka kilometrejä kertyi keskimäärin 100 päivässä, he ehtivät kuitenkin nauttia maisemista, ihmisistä ja lepohetkistä.  Suomalaisduo jatkaa etelään, ottaen vastaan sekä koettelemukset että luonnon ihmeet. Jokainen polkaisu muistuttaa, että matkaa ei mitata vain kilometreissä, vaan seikkailussa on kyse rajojen testaamista, luonnon kokemisesta kaikessa karuudessaan ja maailman odottamattoman hyvän sydämen löytämisestä.