Melonta vei mennessään - Lue eräopas Noora Peterin huimista kokemuksista

Melonta on Noora Peterin elämän keskiö, joka on kuljettanut kokenutta melonta- ja epäopasta eri puolille maailmaa. Pienestä Sirkan kylästä ponnistanut Noora elää nyt unelmaansa melontaoppaana Huippuvuorilla ja Etelämantereella. Katso miltä  näyttää 26-vuotiaan Nooran arki jääkarhuistaan tunnetulla Huippuvuorilla. Entä miten sujuu myrskyisän Drakensalmen ylitys? Vedä merinopipo tiukasti päähän, sillä tiedossa on kylmää kyytiä, kun seikkailija-Noora vie meidät mukanaan Huippuvuorille, ja sieltä eteenpäin Antarktiksen tuuleen ja tuiskuun!

Noora Peteri on kokenut melonta- ja eräopas.

Melonta- ja eräoppaan työ on kutsumusammatti

Noora Peteri  kouluttautui viime kesänä merimelontaoppaaksi, joka avasi ovia uusille työmahdollisuuksille. Alkuvuosi 2022 sujui seilaamalla Chilen Punta Arenasin ja Antarktiksen niemimaan väliä 10 päivän risteilyillä, joilla Noora toimi merinmelontaoppaana asiakkaiden meriretkillä. Aiemmin Noora on paiskinyt talvet kelkkasafareilla Huippuvuorilla ja kesät melonta- ja vaellusretkien parissa. 

Nuoresta iästään huolimatta Nooralla on vankka  kokemus liikkumisesta luonnossa. Sirkan kylältä kotoisin oleva Noora on pohjoisen tyttö, oikea talven lapsi. Jo pienestä lähtien hän viihtyi luonnossa ympäristöä tutkien. Kesät sujuivat kylillä pyöräillen ja talvet viipotettiin rinteitä alas aina mahdollisuuksien mukaan. Suksi luisti nuorella Nooralla niin hyvin, että hän harrasti alppihiihtoa kilpatasolla aina yläasteen loppuun saakka.

Ulkona oleminen ja työskentely olivat Nooralle luonnollinen valinta jo nuoresta lähtien. “Voisi tosin luulla, että kun on 10 vuotta ollut varpaat ikijäässä rinteessä, että jossain vaiheessa tulisi raja vastaan ja haluaisi jonnekin lämpimään. Viime vuosina on joskus tullut hetkiä, että miettii pitäisikö lähteä joskus jonnekin lämpimään.  Mutta itselleni talvi ja kerrospukeutuminen on vain niin luontaista ja nautin siitä! Nautin siitä, että saa laittaa kerroksia!”, kertoo Noora, joka rakastaa melonta- ja eräoppaan työtään.

Ennen melontaa Noora toimi eräoppaana seitsemän vuotta Lapissa. Muutaman kelkkasafaritäyteisen vuoden jälkeen haasteita janoavalle Nooralle tuli tunne, että oli aika siirtyä kohti uusia seikkailuja. Eteenpäin ajoi halu kehittyä eräoppaana. Ympäri maailmaa lähetettyjen työhakemusten  jälkeen Nooraa odotti täysin uusi seikkailu hyisillä Huippuvuorilla suositun Better Moments -firman leivissä.

“Muistan vielä kuinka kirjoitin heille sähköpostia ennen töihin menoa. Painoin ´lähetä´ ja lähdin töihin. Parin tunnin päästä huomasin, että heiltä oli jo tullut vastaus. Kysyivät sopisiko haastattelu vaikka heti. Puhuttiin hetki puhelimessa ja sovittiin, että kahden kuukauden päästä aloitan työt”, kertaa Noora jännittävää hetkeä.


"Olen käyttänyt pelkkiä merinoaluskerrastoja viimeiset 7 vuotta kesät talvet. Olen sitä mieltä, että se on parasta mitä rahalla saa".

“Mielestäni maailma kaipaa positiivisuutta ja toisista huolenpitoa. Jotkut läheiset sanookin välillä, ettei aina tarvi olla auttamassa ja pelastamassa toisia. Mutta itse toivoisin maailmaan enemmän toisista huolenpitoa. Että kohdeltaisiin muita, niin kuin haluttaisiin itseämme kohdeltavan. Oli tilanne mikä tahansa.”

Huippuvuoret – jääkarhujen saari

Elämä Huippuvuorilla on ainutlaatuista ja erilaista. Saarella on kirjava historia, koska  se oli pitkään “ei kenenkään maata”. Vaikka Huippuvuoret on kuulunut viimeiset 100 vuotta Norjalle, on saarella ollut paljon valaanpyytäjiä ja kaivosyrittäjiä myös muista maista.

Isoin, erikoisin ja karvaisin tekijä, mikä erottaa Huippuvuoret muista paikoista, on tietenkin nappisilmäiset arktisen luonnon symbolit, jääkarhut. Näiden jopa 600 kiloa painavien pohjoisen kuninkaiden takia Noora ei koskaan poistu asutuksen luota  ilman asiaankuuluvia turvallisuusvälineitä, eli varoituspistoolia ja kivääriä.

Huippuvuorilla sanotaan asuvan enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Sanonnasta poiketen, jääkarhuun törmääminen ei ole tavallista, vaikka se mahdollista onkin. Sen vuoksi turvallisuusvälineet on aina oltava käden ulottuvilla. Noora tietää kertoa, että keskimäärin joka vuosi ainakin yksi tai kaksi jääkarhua joutuu ammutuksi ihmiskonfliktin vuoksi. 

Huippuvuorten pääkylä, Longyearbyen, on Nooran tavoin  koti noin 2 500 ihmiselle. Erittäin kansainvälisen kylän asukkaista noin puolet on norjalaisia. Lisäksi kylässä voi törmätä yli 50  kansallisuuden edustajiin. “Englannin kielellä pärjää Longyearbyenissa hyvin”, kertoo Noora. 

Kouluttautuminen merimelontaoppaaksi on avannut Nooralle uusia ovia työn saralla.

Melonta haastaa, opettaa ja avartaa

Noora harrastaa paljon, mutta tärkeintä on melonta, jossa hän pystyy haastamaan itseään. Noora myös uskoo, että melonta tulee vielä avaamaan uusia ovia hänelle. Monet muutkin Nooran harrastuksista ovat vesipainotteisia: avantouinti, uinti sisähallissa, melonta ja sekä merellä olo ovat Nooran elämän keskiö. Myös iso osa työajasta menee merellä. 

Vesi itse elementtinä kiehtoo Nooraa, eikä uskoisi että hän pelkäsi ennen vettä. “Tässä tullaan taas varmaan takas siihen luonteenpiirteeseen minussa. Itseni haastaminen on tärkeää ”, Noora sanoo. 

Vaikka melonta- ja eräoppaan työ käykin välillä melkein harrastuksesta, on Nooralla aikaa myös omalle tekemiselle. Vapaa-ajalla Noora  viihtyy  pitkillä vaelluksilla ja yksin retkeillen. Hänen pisin yksin vaelluksensa oli reilu 150 kilometrin lenkki Lapissa, johon meni aikaa viikon verran. Myös rinteet ja lumilauta ovat kutsuneet Nooraa viime talvina. Kun ajatuksia pitää nollata, tykkää Noora siirtyä joogamatolle, mennä salille tai hypätä avantoon.

Vaikka veri ja työt vetävätkin maailmalle, löytyy Suomesta monia asioita, joita Noora ikävöi reissujensa aikana. Kotona odottavien läheisten lisäksi kaipuun kohteisiin lukeutuu myös suomalainen sauna.

Kohti Etelämannerta

Nooran viimeisin pesti kohdistui Etelämanterelle vuoden 2022 alussa. Ihan yksinkertaista ei lähtö merimelontaoppaan hommiin ollut. Elämä ja matkustaminen on muuttunut paljon pari vuotta valloilla olleen pandemian vuoksi. Se on mutkistanut Nooran elämää niin Huippuvuorilla hetkellisenä asiakaskatona kuin massiivisten paperihommien muodossa matkalla kohti Etelämannerta. Nooralla on aina kansiollinen papereita mukana, joiden avulla hän on pyrkinyt varautumaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan.

Myös pakkaaminen Etelämantereelle on vaativaa. Liikaa ei saa pakata, koska tilaa on hyvin rajatusti, mutta mitään ei myöskään pysty paikan päältä enää hankkimaan. “Kun astut Antarktikselle lipuvan laivan kyytiin, olet siellä maaliskuun alkuun saakka”, tiivistää Noora.

Nooran ratkaisu pakkauspulmaan on merinovilla: “Olen käyttänyt pelkkiä merinoaluskerrastoja viimeiset 7 vuotta kesät talvet. Olen sitä mieltä, että se on parasta mitä rahalla saa".

Merinovilla sopii melontaan täydellisesti. Merinovillavaatteet ovat miellyttäviä ihoa vasten ja vaatteet pitää lämpimänä vaikka kastuisikin. Antibakteerisuuden ansiosta merinovillavaatteet saa raikastettua nopeasti tuulettamalla, joten pesun tarve on vähäinen. Pidemmilläkin vaelluksilla pärjää loistavasti kahdella merinovillasetillä: toinen kerrasto toimii lisäkerroksena, jos kylmä iskee tai jos toinen kerrasto kastuu. Kaiken lisäksi merinovilla on materiaalina mukavan joustavaa.

“North Outdoor merinovaatteet ovat olleet minulla päivittäin käytössä. Myös Etelämantereelle pakkasin lähinnä vain North Outdoorin merinovaatetta mukaan, koska ne ovat monikäyttöisiä”. 

Nooran luottoasu on North Outdoor Intense Pro -malliston collegehousut ja t-paita sekä  ohuet merinovillasukat ja paksut merinovillasukat. Asu toimi täydellisesti myös monta päivää kestäneen matkan aikana kohti Etelämannerta.  Välillä oli kuuma ja välillä kylmä, mutta merinovaatteet toimivat loistavasti molemmissa. Toisinaan hommat menivät juoksuksi ja hikoiluksi, mutta kylmä ei ole tullut vaikka selkä olisikin vähän ehtinyt hiestä kastumaan. 

“Vaatteet saavat aluksi olla vähän napakat, koska merinovilla materiaalina joustaa ja antaa vähän periksi”.

Nooran North Outdoor -suosikkeja ovat myös Artic-malliston merinovillaiset merinovillabokserit, joiden istuvuus ja pituus on Nooran mielestä täydellinen.  Kylmällä säällä käytössä on  merinovillapipo ja monikäyttöinen pehmoinen tuubihuivi.

Rohkeat, ympäriinsä tepastelevat pingviinit ovat viihdyttäviä seuralaisia.

Vaivan arvoinen reissu

Tammikuun alku oli Nooralle hektinen. Neljä päivää matkustusta: viisi  lentoa, kolme koronatestiä ja yksi lento ja vuorokauden verran odottelua Miamin lentokentällä. 

Matkan jälkeen Noora vietti 10 päivän karanteenin hotellissa Punta Arenasissa Chilessä. 

Noora käytti karanteeniajan hyödykseen opiskellen Etelämantereen historiaa sekä paikallisia lintuja ja eläimiä, kunnes lähtöpäivä koitti ja oli aika loikata laivan kyytiin. Suuntana oli Drakensalmen ylitys, joka kesti kaksi myrskyisää päivää. Perillä odottivat Antarktiksen upeat jäätiköt ja uudet jännittävät seikkailut. 

Melontaoppaan hommat Etelämantereella ovat olleet Nooralle ikimuistoisia. Nähtävää riitti paljon. Erityisesti mieleen jäivät suloiset pingviini. Suurin osa pingviinien poikasista oli jo niin isoja, että ne pärjäsivät ilman vanhempiaan mantereella. Vanhempien tehtäväksi jäi vain huolehtia ruokapuolesta. Vain parin viikon päästä poikaset olisivat jo omillaan. 

Sää Etelämantereella on melko vaihtelevaa. Jo ensimmäisen risteilyn aikana oli tuulta, lumisadetta ja vesisadetta, mutta myös koko kesän lämpimin päivä. Koska melontaohjelma on erittäin sääherkkä laji,  ja asiakkailla ei välttämättä ole ollut juuri  melontakokemusta, on vesille menty vain hyvien sääolosuhteiden aikana.  Noora pääsi osallistumaan myös retkille mantereen puolelle pingviinien sekaan. Viihdyttävien pingviinien lisäksi retkeilijät tapasivat muutamia ryhävalaita, joista kaksi sattui uimaan hyvinkin läheltä melontaporukkaa. 

Noora pärjäsi melontareissut  hyväksi toteamillaan North Outdoorin merinovillavaatteilla: “Merinovaatteet ovat monikäyttöisiä ja käteviä siitä, ettei niitä tarvitse olla jatkuvasti pesemässä. Pelkkä tuuletus riittää ja luonto kiittää”.  

Tulevaisuudelta Noora toivoo vielä muutamia seikkailuja työn merkeissä. “Työ Etelämantereella oli unelmien täyttymys. Antarktis on yksi upeimmista kohteista, ja koen olevani etuoikeutettu, että pääsin työskentelemään sinne.”

Noora aikoo palata vielä Huippuvuorille melonnan ja kelkkahommien pariin. Nooralla on mielessä monia ideoita tulevaisuuden varalle, mutta aika näyttää että mihin tie vie. “Eletään tätä hetkeä, koitetaan olla läsnä, uskalletaan.”, Noora Peteri kiteyttää lopuksi. 

Haave stressittömästä talvesta sai jäädä, kun jäätiköt, valaat, pingviinit ja  uudet elämykset kutsuivat  1,5 kuukauden työrupeaman pariin Etelämantereelle.