Voiko SUP-laudalla ylittää Itämeren?
Muistatko vielä Curious Pedals duosta tutun kaksikon, Valtteri Heinilän sekä Alvari Poikolan, jotka polkivat uskomattoman pyöräseikkailun aina Helsingistä Singaporeen saakka? Tänä kesänä toinen duon jäsenistä, Valtteri, lähti uudelle ainutlaatuiselle seikkailulle matkaten SUP-laudalla Itämeren halki yli 300 kilometrin mittaisen matkan Tukholmasta Turkuun. Lue lisää reissusta, joka laittoi Valtterin mielen, kehon sekä varusteet äärimmäiseen testiin Itämeren aallokoissa!
Meloen Itämeren yli
Kahdeksan kuukautta kestänyt pyöräilyseikkailu 21:n maan halki sai seikkailuhenkisen Valtteri Heinilän janoamaan lisää. Tänä kesänä arkeen palaaminen sekä työaikataulut eivät enää mahdollistaneet yhtä pitkää seikkailua, mutta jotain uutta oli keksittävä. Niinpä hän päätti hypätä SUP-laudan päälle ja matkustaa Ruotsin ja Suomen saaristojen halki ylittäen Ahvenanmeren. Lisähaastetta lyhyemmälle seikkailulle toi se, että Valtterilla ei ollut aiempaa kokemusta suppailusta. Kaiken tämän hän halusi kuitenkin toteuttaa yksin – ilman turvavenettä ja melontakumppania.
"Idea lähti lentoon loppuvuodesta 2022. Kajakoimme Kambodzassa ja nimesimme itsemme Curious Paddlesiksi erään iltapäivän ajaksi. Siitä lähtien olen tutkinut, mitä mahdollisuuksia on seikkailla merellä tai vesistöissä. En ollut koskaan aiemmin matkustanut veden yli ja olin innoissani päästessäni tutkimaan Suomen saaristoa. 300 kilometrin matka tuntui täydelliseltä pieneltä pakomatkalta. Samalla tavoitteenani oli herättää huomiota Itämeren erittäin haavoittuvasta tilasta”, kertoo Valtteri.
Mukana vain välttämättömät tarvikkeet ja merinovillaa
Valtteri lähti matkaan vain välttämättömät tarvikkeet mukanaan. Koska SUP-laudan pituus on vain noin 3 metriä, tuli välttämättömien tavaroiden valinta suunnitella huolella. Mukaan oli saatava vaihtovaatteita, ruokaa, juomavettä, ruoanlaittovälineet, ensiapupakkaus, turvavarusteita, varaosia sekä 4 erilaista kameraa matkan dokumentointia varten.
"Vaatteiden valinnan suhteen minulle oli itsestään selvää, että pakkaisin mukaan vain merinovillavaatteita. North Outdoorin merinovaatteet olivat minulla kovassa testissä jo koko 8 kuukauden pyöräreissumme ajan. Siitä oppineena tiedostin, että merinovillan avulla voin pakata kaikkein tehokkaimmin. Merinovilla ei ole ainoastaan painoltaan kevyempää kuin muut vaihtoehdot, vaan mahdollistaa samanaikaisesti paitojen ja neuleiden käyttämisen useiden päivien ajan merinovillan luontaisen antibakteerisuuden vuoksi”, kuvailee Valtteri.
Valtterilla oli matkassaan Kuru neule, joka lämmitti häntä iltaisin teltassaan. Päivisin hän pärjäsi pelkästään All Day 150 t-paidalla ja merinoshortseilla.
Saaristoa pitkin kohti kiehtovaa avomeren äärettömyyttä
Valtteri aloitti melontaseikkailunsa matkaten Ruotsin saariston halki, viettäen öitä saarilla ja pyytäen paikallisilta juomavettä kaivosta. Matkan aloitus sujui odotettua onnellisimmissa merkeissä. Tuulen suunta kuljetti Valtteria lähes suoraviivaisesti pohjoiseen kohti viimeistä määränpäätä Ruotsin rannikolla, josta hänen oli määrä ylittää Itämeri Suomen puolelle.
"Olin paljon nopeampi kuin kuvittelin. Tuulet puhalsivat kovaa, melkein liian kovaa, aiheuttaen paikoitellen lähes kahden metrin korkuisia aaltoja. Kaksi päivää ja 110 kilometriä myöhemmin olin valmis suureen ylitykseen", kuvailee Valtteri.
Valtteri saapui Söderarmin majakalle tiistai-iltapäivänä klo 15. Seuraavana edessä oli matkan jännittävin osuus, avomeri. Hänen ensimmäinen kohteensa ylityksen jälkeen oli pieni saari Ahvenanmaan rannikon edustalla. Kyseiselle saarelle oli kuitenkin yli 30 kilometrin matka. Valtterin mielessä oli myös huoli siitä, että jos hän vahingossa ohittaisi tämän saaren, olisi seuraavaan pysähdyspaikkaan matkaa toiset 30 kilometriä.
"Se oli ainoa hetki matkan aikana, kun pelotti. Eikä tietenkään lainkaan auttanut, että samanaikaisesti useat ihmiset lähettivät minulle viestejä kehottaen olemaan ylittämättä merta, sillä se oli heidän mielestään liian myrskyisä sup-laudalla ylitettäväksi”, muistelee Valtteri.
Myöskään sääennuste ei näyttänyt ylityksen kannalta lupaavalta. Keskiviikon varhainen aamu näytti ainoalta sopivalta ajankohdalta ylitystä varten. Avomeren ylitykseen Valtteri oli varautunut kaikilla tarvittavilla turvatoimilla. Mukana oli esimerkiksi satelliittipuhelin siltä varalta, että jotain menisi pieleen.
"Auringon noustessa tuuli oli tyyntynyt hieman, joten päätin lähteä yrittämään. Heti avomerelle päästyäni pystyin rentoutumaan, sillä meri oli paljon helpommin hallittavissa kuin olin pelännyt. Nautin suuresti niistä kuudesta tunnista, joina olin täysin yksin keskellä merta. Näky oli todella maaginen – silmäni kohtasivat pelkästään avomeren äärettömyyden ilman maata tai laivoja näköpiirissäni mihinkään suuntaan”, Valtteri kuvailee.
Ja juuri tätä Valtteri oli seikkailustaan tavoitellut: “Aktiivista suppailua 12 tuntia päivässä ja sitä seurannut täydellinen uupumus eivät ehkä ole kaikkien käsitys rauhallisesta lomailusta, mutta minulle se oli juuri sitä. Sain olla täysin yksin ja nauttia omasta tilasta ja hiljaisuudesta. Kun heittäytyy täysin luonnon armoille, on omat ajatukset huomattavasti helpompi kasata.”
Huolena Itämeren haavoittuva ja herkkä tila
Rauhan ja hiljaisuuden lisäksi matkan tavoitteena oli kiinnittää huomiota Itämereen ja sen herkkään tilaan. Itämeren suurin uhka on ravinteiden liian vähäisestä määrästä johtuva rehevöityminen. Lisäksi öljy-ja kemikaalikuljetukset, luonnon köyhtyminen sekä ilmastonmuutos uhkaavat pohjoisen ainutlaatuista vesistöä. Valtteri teki matkansa aikana yhteistyötä John Nurmisen Säätiön kanssa herättääkseen tietoisuutta ja kerätäkseen lahjoituksia Itämeren suojelemiseksi tuleville sukupolville.
Matkan aikana myös Valtterin tietoisuus Itämeren tilasta lisääntyi: "Itämeri on äärimmäisen matala meri, keskimäärin syvyyttä on vain 55 metriä. Vertailun vuoksi Välimeren keskimääräinen syvyys on 1500 metriä. Kun tämän yhdistää meren matalaan suolapitoisuuteen sekä hyvin rajoitettuun yhteyteen Atlantin valtameren kanssa, on Itämeri entistäkin haavoittuvampi ihmisen toimille.”
Jännittäviä kohtaamisia
Matkansa aikana Valtteri ei juuri tavannut muita ihmisiä, lukuunottamatta muutamaa veneilijää, sekä saarilla asuneita ihmisiä. Kohtaamiset eläinten kanssa tarjosivat kuitenkin paikoin jopa yllättävän intensiivistä vuorovaikutusta.
Yksi reissun mieleenpainuvimmista kohtaamisista tapahtui Valtterin saapuessa Lågskärin majakalle, joka on kaunis pieni saari keskellä Itämerta. Saarta voisi verrata Pohjoisen Galápoksen saariksi, koska siellä asuu todella runsaasti villieläimiä. Saari on myös Suomen suurin pesimäalue lapintiiroille. "Saapuessani saarelle huomasin nopeasti, että linnut eivät olleet kovin innokkaita vierailuni suhteen. Ne hyökkäsivät välittömästi minua kohti kovaäänisesti rääkyen. Onneksi löysin lopulta sopivan telttapaikan kaukana lintujen pesimäalueesta, antaen sekä niille että itselleni rauhan levätä”, kertoo Valtteri.
Toisenlaisia eläinkohtaamisia tuli vastaan merellä, jossa Valtteri näki meduusoja, kaloja sekä pieniä katkarapuja. Välillä hän löysi itsensä laajojen sinilevälauttojen keskeltä. Nämä olivat hetkiä, jolloin veteen putoaminen ei tuntunut missään nimessä houkuttelevalta vaihtoehdolta. “Minulla on hieman erikoinen suhde sinilevään. Toisaalta se on meren heikon tilan havainnollistaja, suuri uhka meren eläimille ja usein haitallisista myös ihmisille. Samalla sinilevälautat olivat kuitenkin henkeäsalpaavan kauniita luoden kilometrien mittaisia vihreitä raidoituksia veteen", kuvailee Valtteri.
Pakomatka arjesta
Seikkailu tarjosi Valtterille paljon aikaa ja tilaa pohtia maailmaa. Suppailua kertyi matkan aikana keskimäärin noin 50 kilometriä päivässä – yhteensä 6 täyttä päivää, seisten laudalla jopa 12 tuntia päivässä. Valtteri koki suppailun toisinaan todella raskaaksi, mutta samanaikaisesti siinä oli oma, erityinen kiehtovuutensa. Suppailulla oli myös laaja-alaisempia vaikutuksia Valtterin hyvinvointiin. Hän kertoo, että ei ole koskaan elämässään nukkunut yhtä hyvin, kuin matkansa aikana. Kun keho oli väsynyt päivän rankasta suorituksesta, vallitsi mielessä täysi tyyneys ja rauha.
"Näyttää siltä, että minulle on muodostunut täydellisen pakomatkan rakenne. Luontoa, fyysistä kestävyyttä, kaukana yhteiskunnan normeista. Uusien paikkojen tutkimista ja puhelitonta elämää suurimman osan ajasta. Nämä elementit näyttävät mahdollistavan minulle täyden läsnäolon sekä keskittymisen yksinkertaisiin asioihin”, kertoo Valtteri. Yksin ollessaan hän myös oppi arvostamaan täysin uudenlaisia asioita, kuten saarilta löytyviä tasaisia kallioita, jotka palvelivat täydellisenä telttapaikkana yöpymisen ajan. “Myöskään trangiassa keitetty pikakahvi ei ole koskaan maistunut yhtä taivaalliselta”, hehkuttaa Valtteri.
Valtteri ei ole vielä ehtinyt suunnittelemaan seuraavaa seikkailuaan, mutta lähes varmaa on, että tämä seikkailu ei jää viimeiseksi. “Kyllä tuntuu siltä, että ei se seikkailuinto ole laantumassa minnekään. Katsotaan, mitä keksin seuraavaksi”, naurahtaa Valtteri.